Ville tulee kotiin vietyään viikonloppuvieraan keskustaan linja-autolle. Ulpu on soittanut hänelle ja käyty on taas oikeen kunnon intto: Mitä järkeä on ottaa tuommonen määrä rahhaa, ku ei tuo matka ees vieny nuin paljo bensaa!? Oli Ulpu kysynyt vihaisesti puhelimessa. No sitä vitun järkeä, ku sinä et ees lihoja tullu leikkaamaan, laistit vaan siitä naapurissa kuhnaamalla, ja minähän en vittu naapuriin soita että ala tulla, nyt lähetään, oli Ville vastannut yhtä vihaisesti. Ulpu oli lähtenyt käymään naapurissa kolmen vartin pikavisiitillä ja luullut että reissuun lähtö olisi ollut myöhemmin ja ennen sitä olisi pitänyt muistaa olla hirvenlihaa pakkaseen leikkaamassa. Ville jouti vielä hakemaan Ulpun kyytiin. Asiasta intettiin vielä kun taas oltiin lähdetty pihasta, Ville pysähtyi pari kertaa uhaten jättää Ulpun kyydistä ja Ulpu halusi aina viimeisen sanan eikä noussut autosta. Ulpu alkoi vihan laantuessa ajatella että mitä nyt parinkympin takia kinaamaan, antaa ukolle ne kunhan sillon hyvä mieli, ei tästä yhteisestä reissusta muuten tuu mittään. Joten Ulpu sitten tarjoaa päätään kun mieskin hieman leppyneenä koiraa silittelee ja Ulpu kysäisee että saisiko sovinnon silityksiä? Mies siihen että hän ei välitä lässytyksistä, mutta silti mies puristelee Ulpun reittä. Kohta päätetään yhdessä että reissusta tehdään mukava. Matkalla kuunnellaan radiota ja rupatellaan niitä näitä, intetäänkin välillä, mikäpä sen parempaa ajankulua kuin kunnon inttäminen jos puheenaiheet tahtovat loppua. Vaikka kyllä yhdessä välissä jo Ulpulla meinaa hermo mennä kun ei ihan henkilökohtaisuuksiin asti jaksaisi inttää. Perille he saapuvat myöhään illalla, joten he saunovat ja menevät nukkumaan. Seuraavana aamuna Ville neuvoo ennen töihin lähtöään, että missäpäin hänen työpaikkansa on ja päivän mittaan Ulpu kävelee sinne koiran kanssa viemään Villelle mökkiin unohtuneet eväsmakkarat. Yhdessä he paistavatkin ne, Villen rakennustyömaalla, uuden talon uutukaisessa takassa. Tovi siellä menee jutellessa, aurinkokin alkaa pilkottaa päiväkausien sadepilvien takaa. Kun Ulpu on kävellyt takaisin mökkiin, hän alkaa laittaa Villen lempiruokaa, kanawokkia. Siinä samalla suunnittelee että jospa sitä Villea vähän innostaisi petipuuhiin paapomalla. Kun Ville illan suussa tulee kotiin, häntä odottaa Ulpu alastomana paukkumukillista tarjoten, ruoka lämmitettynä ja jälkiruuankin Ville saa, kamarin puolella. Siinä he myöhemmin makoilevat toistensa kyljissä, Ville nukkuu pois päivän rasitusta ja Ulpu kuuntelee Villen kuorsausta ja nukahtaa hetkeksi itsekin rakkauden tunteeseen. Sitten Ville jo heräilee ja Ulpukin nousee. Laittavat saunan lämmitä ja menevät ottamaan paukkuja. Saunan tauolla Ville katoaa keittiöön eikä Ulpu saunassa odotellessaan vaihteeksi tulekaan ajatelleeksi Villen lievähköä alkoholiongelmaa ja keittiössä olevia viinoja, joihin on tuhlattu monta kymppiä. Pian Ville tulee saunaan ja makoilee tovin. Ulpu siinä keikistelee löylyä heittäessään ja kiittää suukolla Villeä ihanista hetkistä. Vaan Villepä rupeaakin sanomaan; Elä lässytä siinä. En minä sinusta välitä, sinua on vaan mukava panna. Ulpu loukkaantuu, Ville on jo aikaisemmin sanonut Ulpun olevan sydämessään ja ettei Ulpussa ole vaimoksi mitään vikaa. Ulpu ei huomaa miten paljon Ville on juonut. Tekstiä tulee: Voi että ku minoon tavannu täällä töissä ollessani tansseissa semmosta Maijaa. On se niin nätti, ihan yhtä laiha ku sinäki ja semmonen pitkä tukka ja kyllähän minä sen omaksi otan, jos se mulle antaa. Ulpu loukkaantuu, vuosia ollaan oltu kihloissa ja asuttu yhdessä ja nyt tulee tuollaista. Ja rupeaa itkemään ja sanoo ettei Ville edes tajua miten paljon Ulpu häntä rakastaa. Ville tokaisee että ei hän tuommosta vanhaa pillua viiti rakastaa ennää ku kolome vuotta sitä kahtonu. Silloin loppuu Ulpulta hermo ja lähtee saunasta itku kurkussa sanoen: Pitikö sinun tämä ilta pilata ku yhessä ollaan täällä ja ollaan rakasteltukki. Sauno yksin vaan ku et ossaa ku satuttaa! Ulpu menee keittiöön istumaan, ja siinä tuohtumuksen, pettymyksen ja häpeän ohi mennessä tajuaa että humalassahan se Ville tuommosia haastelee. Kohta Villekin tulee keittiöön ja istahtaa syömään jogurttia. Ulpu istuu hiljaa tajuten että nyt se dementikko on juonut yli puolet Tapiopullosta. No eihän sille vihanen viitsi olla kun vaikka pahaa tekeekin nuo puheet. Ulpu sanoo Villelle että elä ota ennää, mutta Ville kittaa suuhunsa vielä kaksi paukkua. Sitten ilta menee kun Ville katselee Salatut Elämät Ulpun rassailtua telkkarin kuntoon ja Ville vielä höpöttelee jotain tansseista ja pahoittaa taas Ulpun mielen kehumalla muita naisia. Kello käy jo puoltayötä, kun Ville rojahtaa tuolilta lattialle eikä pääse ylös. Ulpukin on jo melkoisessa tuiskeessa, mutta silti nappaa Villeä kainaloista ja lähtee raahaamaan miestään sänkyyn hieman naureskellen itsekseen eläkeikää lähestyvää ukkoaan että voi pientä poikaa, oppiikohan se koskaa murrosiästä yli. Siinä Villeä raahataan, silmät kiinni mongertavaa ukkoa, kohti kamaria. Vaan kamarin ovella Ville alkaa liikahdella ja sanoo: Kulta, minä haluan kattoa Salkkarit, mennään niitä kattomaan. Ulpu sanoo että Ville on ne jo katsonut kaksi tuntia sitten. Ville näyttää rauhoittuvan, ja Ulpu raahaa Villeä kamarin kynnyksen yli kun Ville yhtäkkiä tönäisee Ulpun irti. Vitun ämmä, elä raahaa minua, minä meen nyt kattomaan Salkkarit! karjaisee Ville ja lähtee raahaamaan käsillään itseään kohti televisiohuonetta. Ville kuitenkin rojahtaa kävelemään yritettyään pöytää päin ja Ulpu syöksyy auttamaan. Sillon heilahtaa nyrkki, suoraan poskeen. Ja uudelleen ja uudelleen, päähän. Ulpu oli ehtinyt kääntää kasvonsa alas ettei niihin satu enempää, ja ulvoo kivusta kun Ville heittää hänet sohvalle. Mee vittuun, ämmä! huutaa Ville. Ulpu ei mene, istuu vain paikallaan. Koira on mennyt jo ajat sitten makuuhuoneen perälle omaan rauhaansa nukkumaan. Ville raplaa telkkarin kaukosäädintä, ei osaa enää käyttää sitä ja köskee Ulpun laittaa Salkkarit. Ulpu laittaa television kolmoselle kyyneliä piilotellen ja silloin Ville on jo sammunut. Ulpu raahaa Villen makuuhuoneeseen, peittelee ja kuuntelee että Ville hengittää tasaisesti. Sitten Ulpu menee kylpyhuoneeseen, käpertyy ison pyyhkeen alle ja koettaa saada hermojaan rauhoittumaan. Hän pelkää koska huimaa ja päähän sattuu, hieman oksettaakin. Ulpu oksentaa verta ja alkoholia vessanpönttöön, käy juomassa piimää ja menee makuuhuoneeseen. Valvoo siinä hereillä saamatta unta ja olisihan se kuitenkin heräiltävä katsomaan Villen kunto. Aamuyöllä Ville herää ja näkee Ulpun hereillä. Ulpu menee Villen kainaloon sänkyyn, ja kysyy: Millainen on olo? Ville sanoo että kun on aamulla töihin meno, niin tulipahan juotua liikaa ku ei saunasta muista lähteneensä. Ville käy juomassa piimää ja sitten Ulpu kertoo mitä Ville on tehnyt, myös sen että on lyönyt häntä. Ville ei ole uskoa tehneensä sellaista, mutta tovin päästä silittelee Ulpun päätä etsien muhkuroita. Ja sanoo: Anteeksi kulta, että oon tuommosta tehny. Ville vielä ottaa Ulpun syleilyynsä ja siihen he nukahtavat halaten toinen toistaan. Aamulla Ulpu toteaa kun Ville on sanonut ettei enää koskaan juo noin paljon, että mitäpä tuosta, kun kerran hengissä selvittiin. Ei Ulpu viitsi enää valittaa päästään, vaikka poski onkin arkana ja turvoksissa, hänelle on tärkeintä että sokeritautinen ja verenpainetautinen Ville on kunnossa. Illalla töitten jälkeen Ulpua odottaa yllätys, Ville vie hänet kylpylään, ulos syömään, tanssimaan ja tarjoaa drinkkejä. Ja kohtelee kuin herrasmies. Ulpu tietää että karskille Villelle kaikki tällainen on suurta osoitusta välittämisestä ja huonosta omastatunnosta eikä sano mitään muuta kuin että lepertelee Villelle takaisin ja nauttii harvoin saamistaan romanttisista sanoista ja eleistä. Ja illan jälkeen mökillä vielä rakastellaan. Aamulla kotiin lähdettyä Ulpu ja Ville yhdessä nauravat että tulipahan taas vaihteeksi oltua niin kun teinit!
