Miten elän kaamosaikaa? Sinisiä hetkiä, mielikuvitukseen retkiä.

Pesen koiran lumella painien mukamas, molemmilla olo riehakas,

kuin sonnit ensi kerran lumella pihalla riehutaan.

Hiihdän kera koiran pitkin metsää, pyllylleni pyllähtäin,

joskus kun koira riehaantuukin yllättäin.

Saanpa minäkin lumipesun.

Pihaa kolaten, joulua odotellen

lintuja ruokkien, lauluja kuunnellen,

tähtitaivasta katselen, revontulista haaveillen.

Lumi puita painaa alaspäin, kärppä vilahtaa portaan päältä

turvaan talon alle talvisäältä.

Kissa kohta perässä sen.

Kumma kun eivät tappele, tuumailen.

Pienet hetket, edessä silmien, närhi rikkomassa talipallon verkon,

pöllön hyökkäys näkyen lumessa, ketun pihan poikki tekemä helminauhakin on

ihan huvina silmien.

Aika unohtuu.

Elänkö talven taikaa?